GBP - Englannin punta

Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankki on Englannin pankki. Neljänneksi eniten vaihdettu valuutta, Britannian punta, on maailman kolmanneksi eniten pidetty reservivaluutta. Britannian punnalle yleisiä nimiä ovat punta sterling, sterling, quid, kaapeli ja nicker.

Britannian punnan merkitys
Britannian punta on vanhin edelleen käytössä oleva valuutta, ja se on myös yksi yleisimmin vaihdetuista valuutoista. Falklandinsaarten, Gibraltarin ja Pyhän Helenan valuutat on kaikki sidottu GBP:hen.

Aikainen valuutta Britanniassa
Punta sterlingin alkuperä juontaa juurensa vuoteen 760, jolloin se esiteltiin ensimmäisen kerran hopeapenninä, joka levisi anglosaksisten kuningaskuntien keskuudessa. Vuonna 1158 muotoa muutettiin, ja puhtaan hopean sijaan uudet kolikot lyötiin 92,5 % hopeasta ja niitä alettiin kutsua sterling-punnaksi. Hopeapennit olivat ainoa kolikkovaluutta, jota käytettiin Englannissa, kunnes shilling esiteltiin vuonna 1487 ja punta, kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1489.

Britannian punta ja kultakanta
Ensimmäiset paperiset setelit esiteltiin vuonna 1694, ja niiden oikeudellinen perusta vaihdettiin hopeasta kultaan. Englannin pankki, yksi maailman ensimmäisistä keskuspankeista, perustettiin vuotta myöhemmin, vuonna 1695. Kaikki sterling-setelit kirjoitettiin käsin vuoteen 1855 asti, jolloin pankki alkoi painaa kokonaisia seteleitä. 1900-luvun alussa yhä useammat maat alkoivat sitoa valuuttansa kultaan. Kultakanta luotiin, mikä mahdollisti valuuttojen vaihdon eri maiden välillä ja mullisti kaupankäynnin ja kansainvälisen talouden. Iso-Britannia hyväksyi virallisesti kultakannan vuonna 1816, vaikka se oli käyttänyt järjestelmää vuodesta 1670. Kultakannan myötä saatu sterlingin vahvuus johti merkittävään talouskasvuun Britanniassa vuoteen 1914 asti.

Britannian punta ja sterling-alue
Britannian puntaa ei käytetty vain Isossa-Britanniassa, vaan se kiersi myös Britannian imperiumin siirtomaissa. Maat, jotka käyttivät puntaa, tulivat tunnetuiksi sterling-alueena, ja puntasta tuli maailmanlaajuisesti suosittu, ja sitä pidettiin reservivaluuttana monissa keskuspankeissa. Kuitenkin, kun Britannian talous alkoi heikentyä, Yhdysvaltain dollari kasvoi hallitsevaksi. Vuonna 1940 punta sidottiin Yhdysvaltain dollariin suhteella 1 punta = 4,03 Yhdysvaltain dollaria, ja monet muut maat seurasivat sitomalla omat valuuttansa. Vuonna 1949 punta devalvoitiin 30 % ja toinen devalvaatio seurasi vuonna 1967. Kun Britannian punta desimaalistettiin ja alkoi kellua vapaasti markkinoilla vuonna 1971, sterling-alue lakkautettiin. Tämän jälkeen Britannian punta koki useita nousuja ja laskuja.

• 1976: Sterling-kriisi syntyi ja UK kääntyi Kansainvälisen valuuttarahaston puoleen lainan saamiseksi
• 1988: GBP alkoi seurata Saksan markkaa
• 1990: UK liittyi Euroopan valuuttakurssimekanismiin, mutta vetäytyi siitä kaksi vuotta myöhemmin
• 1997: Korkojen hallinta siirtyi Englannin pankin vastuulle